Tuumaustauko

Niin siinä vain kävi, että marraskuun lopulla minut valittiin Suomen Hippoksen hallitukseen kahdeksi seuraavaksi vuodeksi. Mukanani hallituksessa on kuusi kokenutta herrasmiestä Kari Eriksson, Hannu Nivola, Juha Lyyski, Harri Voutilainen ja Matti Rajaharju sekä Matti Mahlamäki, joka astuu kanssani tehtävään ensikertalaisena. Kokousten esittelijänä toimii alkuvuodesta vielä Hippoksen toimitusjohtaja Sami Kauhanen. Eilinen uutinen tosin oli, että Sami Kauhanen jättää omat tehtävänsä Hippoksen toimitusjohtajana maaliskuussa 2022 ja vt. toimitusjohtajana toimii jalostusjohtaja Minna Mäenpää siihen saakka, kunnes uusi on valittu. Varsin miesvaltaisessa joukossa pääsen siis aloittamaan tammikuussa 2022. Tulos oli lopulta itselleni kuitenkin yllätys ja kiitän kovasti kaikkia minua äänestäneitä! Valtuuskunnan kokouksessa tuotiin esille monia hevostalouden uhkakuvia, jotka meitä odottavat: Puuttuu nuorisotyön arvostusta, kulurakenne kasvaa tulojen pienetessä, pelituottojen tuoma rahoitusvirta l

Luin etologi Verna Vilppulan tammikuussa kirjoittaman fb-päivityksen , jossa hän puhui hevosten käyttäytymisestä, kesyhevosten hypoteettisesta pidosta eläintarhassa ja hevosalan sosiaalisesta lisenssistä. Tämä sosiaalisen lisenssin käsite kolahti itselle jotenkin mukavasti siihen imagoteemaan, jota aiemmin jo käsittelin hevosen hyvinvoinnin yhteydessä. Lähdin pohtimaan sitä, kuinka monella tavalla hevonen on ihmisen käytössä ollut aiemmin ja kuinka se on nykyään. Näiden ajatusten siivittämä palasin kotiin ja meidän hevosiin. Niihin hevosiin, jotka ovat meillä asiakastyössä sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa. Lastensuojelualan yrityksemme on käyttänyt hevosia hyvinvoinnin lähteenä sen alkumetreistä lähtien. Uskon siis, että minulla on hieman kaikupohjaa siihen, mihin hevosta voidaan käyttää ja mitä sillä voidaan saavuttaa lastensuojelun kontekstissa. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta lastensuojelun sijaishuollossa on tavoitteellista, kuntouttavaa toimintaa, jolla pyritään vastaamaan

Isänpäivä, se päivä, jolloin isät saavat nukkua aamulla pitkään, aamupala tarjoillaan pöytään ja  lahjaksi isyydestä saa kortin sekä kenties sydänsuklaata. Nämä merkkinä siitä, että jälkikasvu on  muistanut ja välillä kiitollinenkin siitä, että heillä on isä. Isyys tarkoittaa vanhemmuutta. Isänä  oleminen ja isänpäivän viettäminen on siis ansaittu kunnia ja toivon, että jokainen isä saa edes sen  kerran vuodessa hiukan huokaista ja nauttia tästä mittavasta urakasta. Isänpäivä mahdollistaa  meille kaikille sen pohdinnan, että millaista se isyys on omalla kohdalla ollut. 1. Isä, aja tyttäriesi asioita! Kunnollisen kansalaisen määritelmä voisi olla kenties työssä käyvä ja veroja maksava aikuinen. Edelleen tässä nykyaikaisessa Suomen valtiossa on väliä sillä synnytkö tyttö- vai poikalapseksi. Onko hevostalouden urapolku naisilla ja tytöillä se, että harrastetaan hevosia – ajetaan kilpaa poneilla – mennään hevosenhoitaja/-valmentajakouluun – ja ura huipentuu siihen, että lähdetään töihin ul

Vajaa vuosi sitten marraskuussa Hippos julkaisi uuden Raviurheilun ja hevoskasvatuksen strategian vuosille 2021-2024. Otsikossa kiteytyi suurin muutoksen tavoite eli " Yhteistyön merkitys tulee kasvamaan ". Strategian visiona on olla ”Arvostettu, elinvoimainen ja uudistuva raviurheilun sekä hevoskasvatuksen yhteisö”. Aiemmin käsittelin muutosjohtamisen haasteita ja terveen yrityskulttuurin merkitystä muutosjohtamisessa .  Hippoksen vision ja strategian jalkautuminen käytäntöön on suurilta osin kiinni siitä, kuinka hyvin tuota yrityskulttuurin muutoksen haastetta kyetään kohtaamaan. Mielestäni julkaistu strategia ja visio ovat erinomaisia. Niissä on painotettu eettisesti oikeita asioita ja jo valmiiksi lähdetty haastamaan niitä epäkohtia, jotka alaa vaivaavat. Eli on tunnustettu ne puutteet ja kehityskohteet, joihin pitää puuttua. Ongelmallista sitä vastoin on se, että näiden visioon sidottujen arvojen konkretisoituminen toimialan eri puolilla on kirjavaa. Vision arvomaailma

Ylen MOT julkaisi 18.10.2021 ohjelman, jonka esitteli raflaavasti otsikolla ”Loppuun pelatut ravihevoset”. Ohjelman aihehan sai hevosalan ns. takajaloilleen jo ennen koko ohjelman esittämistä. Oltiin huolissaan siitä imagokysymyksestä, jonka hevostalous ja raviurheilu saa yhteiskunnallisesti. Somessa pyydettiin hevosenomistajia tuomaan esille ne hyvät hyvinvoinnin seikat, joita hevosenomistajat ja harrastajat raviurheilussa tuovat esille. Vuonna 2009 ostin varsin edullisesti 23-vuotiaan shetlanninponitamman lapsille, jonka arvelin elävän ja olevan vielä muutaman vuoden käyttöponina perheemme arjessa. Kyseessä oli Manta-mummomme, joka oli ominaisuuksineen varsin persoonallinen, mutta meille kaikille sen tunteneille niin rakas ja merkityksellinen. Kun Manta vihdoin täytti 30-vuotta, päätimme, että sen aktiiviharrastusvuodet ovat ohitse ja se saa luvan kanssa jäädä eläkkeelle. Tämä tarkoitti konkreettisesti myös luvan kanssa irti olemista (aidoissa pysyminen ei ollut sen vahvuuksia). Tämä

Muutosten haluaminen johtuu aina jostakin itse koetusta epäkohdasta. Tämä on vahvasti tunnepuolen juttu. Varsin usein meille ei ole selvää, että mistä syyt tunteeseen tulevat, mutta tunteen epämiellyttävyydestä olemme täysin selvillä. Selvää on, että minkään organisaation hyvä johtaminen ei voi perustua tunteeseen. Mutta se, mitä siitä tunteesta voidaan saada irti, on sen tuottama tieto. Epämiellyttävä tunne tulee nähdä informaationa ja voimavarana, joka motivoi kohti muutosta. Tunne pitää mielessä sen, miksi muutosta tavoitellaan. Muutosten johtaminen on ihmisten johtamista. Matti Alahuhta, suomalaisen bisnesmaailman arvostettu yritysjohtaja, on saattanut lukuisia yrityksiä muutosten kautta menestykseen. Hän ilmaisee mielipiteenään, että johtamisen avainperiaatteina tulee pitää tavoitteet selkeinä (päätöksen- ja työnteko on johdonmukaista ja energistä), suosia avoimuutta ja suoruutta (vältetään salailun kulttuuri), keskittyä fokukseen (tee hyvin se, minkä voit), säilyttää yksinkertais