Tuumaustauko

Luin etologi Verna Vilppulan tammikuussa kirjoittaman fb-päivityksen , jossa hän puhui hevosten käyttäytymisestä, kesyhevosten hypoteettisesta pidosta eläintarhassa ja hevosalan sosiaalisesta lisenssistä. Tämä sosiaalisen lisenssin käsite kolahti itselle jotenkin mukavasti siihen imagoteemaan, jota aiemmin jo käsittelin hevosen hyvinvoinnin yhteydessä. Lähdin pohtimaan sitä, kuinka monella tavalla hevonen on ihmisen käytössä ollut aiemmin ja kuinka se on nykyään. Näiden ajatusten siivittämä palasin kotiin ja meidän hevosiin. Niihin hevosiin, jotka ovat meillä asiakastyössä sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa. Lastensuojelualan yrityksemme on käyttänyt hevosia hyvinvoinnin lähteenä sen alkumetreistä lähtien. Uskon siis, että minulla on hieman kaikupohjaa siihen, mihin hevosta voidaan käyttää ja mitä sillä voidaan saavuttaa lastensuojelun kontekstissa. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta lastensuojelun sijaishuollossa on tavoitteellista, kuntouttavaa toimintaa, jolla pyritään vastaamaan

Isänpäivä, se päivä, jolloin isät saavat nukkua aamulla pitkään, aamupala tarjoillaan pöytään ja  lahjaksi isyydestä saa kortin sekä kenties sydänsuklaata. Nämä merkkinä siitä, että jälkikasvu on  muistanut ja välillä kiitollinenkin siitä, että heillä on isä. Isyys tarkoittaa vanhemmuutta. Isänä  oleminen ja isänpäivän viettäminen on siis ansaittu kunnia ja toivon, että jokainen isä saa edes sen  kerran vuodessa hiukan huokaista ja nauttia tästä mittavasta urakasta. Isänpäivä mahdollistaa  meille kaikille sen pohdinnan, että millaista se isyys on omalla kohdalla ollut. 1. Isä, aja tyttäriesi asioita! Kunnollisen kansalaisen määritelmä voisi olla kenties työssä käyvä ja veroja maksava aikuinen. Edelleen tässä nykyaikaisessa Suomen valtiossa on väliä sillä synnytkö tyttö- vai poikalapseksi. Onko hevostalouden urapolku naisilla ja tytöillä se, että harrastetaan hevosia – ajetaan kilpaa poneilla – mennään hevosenhoitaja/-valmentajakouluun – ja ura huipentuu siihen, että lähdetään töihin ul

Vajaa vuosi sitten marraskuussa Hippos julkaisi uuden Raviurheilun ja hevoskasvatuksen strategian vuosille 2021-2024. Otsikossa kiteytyi suurin muutoksen tavoite eli " Yhteistyön merkitys tulee kasvamaan ". Strategian visiona on olla ”Arvostettu, elinvoimainen ja uudistuva raviurheilun sekä hevoskasvatuksen yhteisö”. Aiemmin käsittelin muutosjohtamisen haasteita ja terveen yrityskulttuurin merkitystä muutosjohtamisessa .  Hippoksen vision ja strategian jalkautuminen käytäntöön on suurilta osin kiinni siitä, kuinka hyvin tuota yrityskulttuurin muutoksen haastetta kyetään kohtaamaan. Mielestäni julkaistu strategia ja visio ovat erinomaisia. Niissä on painotettu eettisesti oikeita asioita ja jo valmiiksi lähdetty haastamaan niitä epäkohtia, jotka alaa vaivaavat. Eli on tunnustettu ne puutteet ja kehityskohteet, joihin pitää puuttua. Ongelmallista sitä vastoin on se, että näiden visioon sidottujen arvojen konkretisoituminen toimialan eri puolilla on kirjavaa. Vision arvomaailma

Ylen MOT julkaisi 18.10.2021 ohjelman, jonka esitteli raflaavasti otsikolla ”Loppuun pelatut ravihevoset”. Ohjelman aihehan sai hevosalan ns. takajaloilleen jo ennen koko ohjelman esittämistä. Oltiin huolissaan siitä imagokysymyksestä, jonka hevostalous ja raviurheilu saa yhteiskunnallisesti. Somessa pyydettiin hevosenomistajia tuomaan esille ne hyvät hyvinvoinnin seikat, joita hevosenomistajat ja harrastajat raviurheilussa tuovat esille. Vuonna 2009 ostin varsin edullisesti 23-vuotiaan shetlanninponitamman lapsille, jonka arvelin elävän ja olevan vielä muutaman vuoden käyttöponina perheemme arjessa. Kyseessä oli Manta-mummomme, joka oli ominaisuuksineen varsin persoonallinen, mutta meille kaikille sen tunteneille niin rakas ja merkityksellinen. Kun Manta vihdoin täytti 30-vuotta, päätimme, että sen aktiiviharrastusvuodet ovat ohitse ja se saa luvan kanssa jäädä eläkkeelle. Tämä tarkoitti konkreettisesti myös luvan kanssa irti olemista (aidoissa pysyminen ei ollut sen vahvuuksia). Tämä