Hyvinvointi - elämän ja kuoleman kysymys?

Ylen MOT julkaisi 18.10.2021 ohjelman, jonka esitteli raflaavasti otsikolla ”Loppuun pelatut ravihevoset”. Ohjelman aihehan sai hevosalan ns. takajaloilleen jo ennen koko ohjelman esittämistä. Oltiin huolissaan siitä imagokysymyksestä, jonka hevostalous ja raviurheilu saa yhteiskunnallisesti. Somessa pyydettiin hevosenomistajia tuomaan esille ne hyvät hyvinvoinnin seikat, joita hevosenomistajat ja harrastajat raviurheilussa tuovat esille. Vuonna 2009 ostin varsin edullisesti 23-vuotiaan shetlanninponitamman lapsille, jonka arvelin elävän ja olevan vielä muutaman vuoden käyttöponina perheemme arjessa. Kyseessä oli Manta-mummomme, joka oli ominaisuuksineen varsin persoonallinen, mutta meille kaikille sen tunteneille niin rakas ja merkityksellinen. Kun Manta vihdoin täytti 30-vuotta, päätimme, että sen aktiiviharrastusvuodet ovat ohitse ja se saa luvan kanssa jäädä eläkkeelle. Tämä tarkoitti konkreettisesti myös luvan kanssa irti olemista (aidoissa pysyminen ei ollut sen vahvuuksia). Tämän vuonna Manta täytti 35-vuotta ja raviharrastaja ja paikallistoimittaja kävi tekemässä juttua ”ponista Berliinin muurin ajalta”. Varsin iäkkäästä ponista siis kyse, koska kaikki tämän päivän aikuisiksi itsensä luokittelevat hevosharrastelijat eivät edes olleet silloin syntyneet. Toimittaja kysyi haastattelua tehdessä minulta, että mikä on mielestäni Mantan pitkän iän salaisuus. Tuolloin vastasin, että utelias ja määrätietoinen luonne, mutta nyt käynnissä olevan hevosten hyvinvointikeskustelun tiimoilta vastaan, että hyvä terveys.

Toimittaja kysyi haastattelua tehdessä minulta, että mikä on mielestäni Mantan pitkän iän salaisuus. Tuolloin vastasin, että utelias ja määrätietoinen luonne, mutta nyt käynnissä olevan hevosten hyvinvointikeskustelun tiimoilta vastaan, että hyvä terveys.

Hyvinvoinnilla ja hyvällä terveydellä on käsitteenä laaja merkitys, jotka pitävät sisällään monia yksittäisiä niihin vaikuttavia asioita. Olen kerran päässyt kuuntelemaan uusiseelantilaisen tohtori Andrew McLeanin inspiroivaa luentoa Helsingissä 4 Your Horse -tapahtumassa osana Helsinki Horse Show -tapahtumaviikkoa. McLean on filosofian tohtori sekä erikoistunut eläintieteistä erityisesti hevosen kognitioon ja oppimiseen. Hän on ollut mukana tutkimusryhmässä, joka on tutkinut ihmisen toiminnan vaikutuksia eläinten hyvinvointiin. Tutkimuksen johdosta on laadittu mitta-asteikko ja kriteerit sille, mitkä kaikki osa-alueet vaikuttavat eläimen kokemaan hyvinvointiin. Uusin lisäys on vuonna 2020 tehty muokkaus, jossa eläimen henkisen hyvinvoinnin yhdeksi osa-alueeksi on lisätty ihmisen ja eläimen välinen kanssakäyminen. Kyseessä on Five Domains Model, jonka avulla autetaan havainnoimaan ravintoon, ympäristöön, terveyteen, käyttäytymiseen ja henkiseen hyvinvointiin vaikuttavia positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia. Malli havainnollisesti listaa ne tekijät, joilla on merkitystä ihmisen ja eläimen välisessä kanssakäymisessä. Ravintoasiat, ympäristöstä aiheutuvat ärsykkeet, terveystilanne ja käyttäytymisen tarpeiden tyydyttyminen ovat kaikki omina osa-alueineen liitoksissa viimeiseen eli henkiseen hyvinvointiin.

The 2020 Five Domains Model: Including Human–Animal Interactions in Assessments of Animal Welfare (linkki alkuperäiseen kuvaan ja tutkimukseen)

MOT:n dokumentissa haastateltiin eläinlääkäri Kati Tuomolaa ja viitattiin hänen tekemäänsä suuterveystutkimukseen (julkaistu 2019). Kati Tuomolan tutkimuksen pohjalta Suomen Hippos ry on julkaissut Tuomolan ja Mäki-Kihniän tekemän Ravihevosen suuterveysoppaan (julkaistu 2020), joka jokaisen ravikilpailuun osallistuvan valmentajan tai sinne tähtäävän olisi hyvä lukea. Ravikilpailuihin osallistuvan hevosen näkökulmasta ihminen on olennainen osa kilpailevan hevosen resurssien tarjoajaa ja siten merkittävällä tavalla vaikuttamassa sen henkiseen hyvinvointiin. Suuterveyttä pohdittaessa ohjille painava hevonen kokee kipua ja sen myötä pelkoa, joka on yhteydessä terveyteen (vaurioita suussa), käyttäytymistarpeiden estymiseen (pakoreaktio estetään kuolaimella) ja siten merkittävästi siihen kokemukseen, jonka se saa ihmisen kanssa olemisesta ja yhteisestä tekemisestä (negatiivinen kokemus ihmisen pyytämien asioiden toteuttamisesta). Ei siis ole ollenkaan samantekevää, kuinka me suuterveyteen suhtaudumme. Ei ole kyse vain sopivasta kuolaimesta, vaan yleisesti siitä, miten me käytännössä huolehdimme hevosten hyvinvoinnista. Ravikilpailuissa toteutettava valvonta ja siellä tuotettu tieto on vain jäävuoren huippu. Näillä toimilla turvataan kilpailutoimintaan tähtäävä imagokysymys, mutta se olennaisempi asia hevosen kannalta on se, että mitä ennen kilpailutapahtumaa on tehty ja tapahtunut. Miten hevosen perushyvinvoinnista on huolehdittu, miten asioita on sille opetettu ja miten sen luonnetta, ominaisuuksia reagoida asioihin tai valmistautumista kilpailuihin on ennakoitu ja mikäli näissä asioissa on havaittu ongelmia tai puutteita, niin kuinka niihin on reagoitu.

Ei ole kyse vain sopivasta kuolaimesta, vaan yleisesti siitä, miten me käytännössä huolehdimme hevosten hyvinvoinnista.

Oma työalani lastensuojelu on kokenut urallani parikin imagokriisiä, jossa kaikki alalla toimijat on leimattu kaltoin kohtelijoiksi ja epäeettisiä toimintaperiaatteita toteuttaviksi rahastajiksi. Lastensuojelun sijaishuollosta on esitetty todella graaveja esimerkkejä siitä, mitä heikoimmassa asemassa olevien lasten hoiva ja huolenpito ei missään nimessä saisi olla. Miten tämä liittyy raviurheiluun tai Mantan terveyteen? No, omalla kohdallani näen tässä yhtäläisyyksiä siihen, mitä ovat omat ajatukseni, tunteeni ja puolustusreaktio tärkeänä pitämääni aiheeseen eli lastensuojeluun ja hevosista käytävään keskusteluun suuterveydestä, koulutusmenetelmistä ja muista ravikilpailuihin liittyvistä epäkohdista. Kohdistuvatko syytökset myös minuun vai kuten haluaisin ajatella, vain muihin? Manta kuoli lopulta tänä vuonna loppukesällä 35-vuotiaana tapaturmaisesti. Sen pitkän ja vaiherikkaan elämän muistaa lämmöllä moni. Ystävät, nykyiset ja entiset (aikuisiksi kasvaneet) lapset, ne jotka sillä opettelivat ratsastamaan, ajoivat poniravikorttia, letittivät harjaa tai kävivät tapahtumissa sitä tapaamassa milloin naamiaisissa, ponimaalauksessa, näyttelyissä tai maskottina. Manta uhkui itseluottamusta, vakautta ja jääräpäistä itseriittoisuutta, elämän energiaa. Ei sellaista tunnetta tuoteta ympäristöön ilman hyvää kokonaisvaltaista terveyttä. Tällä pitkällä riimittelyllä en halua korostaa oman toimintamme erinomaisuutta vaan sitä, että Mantan tarpeisiin nähden sen hyvinvointiin vaikuttaneet asiat olivat riittävän hyvällä tolalla koko pitkän elämän ajan.

Manta uhkui itseluottamusta, vakautta ja jääräpäistä itseriittoisuutta, elämän energiaa. Ei sellaista tunnetta tuoteta ympäristöön ilman hyvää kokonaisvaltaista terveyttä.

Ihminen haluaa kilpailla. Kilpailutoiminta on joillekin meistä se elämän suola. Uskon, että osa hevosista kokee mielihyvää siitä, että se on saanut ihmisiltä kehuja ja hyväksyntää tehdyn suorituksen jälkeen. Ainakin oma kokemukseni on tämä. Näin ei ole kuitenkaan aina ja se on hyväksyttävä. Mikä on siis lopullinen päätelmäni? Sama kuin lastensuojelun imagokriisien kohdalla: Vaikka järjestelmä ei ole täydellinen, on sillä hyvä tarkoitus ja siellä on toimijoita, jotka kykenevät toimimaan vaatimusten mukaisesti. Järjestelmällä on tarkoituksensa ja joskus se toimii hyvin.

Vaikka asiat olisivat jo hyvin, niin jokainen voi tehdä vielä jotain edistääkseen hyvinvointia.

Lastensuojelun imagokysymyksiä pohtiessani olen todennut, että joissain kohdin byrokratiasta on hyötyä. Sillä pyritään yhteiseen hyvään. Näin on myös Hippoksen roolissa kilpailutoiminnasta vastaavana elimenä. Siinä on paljon hyvää, joka vaatii vielä lisähiomista ja napakkaakin puuttumista. Kaikki ei siis ole samaa epäeettistä toimintaa, jota kulloinkin vellovan kriisin valtakunnallisessa viestinnässä juuri sillä hetkellä painotetaan. Ongelmia kuitenkin on ja siksi onkin tärkeää, että ne ihmiset, joilla on halua muuttaa toimintaa, heräävät myöskin arvioimaan omaa toimintaansa ja sen vaikutuksia ympäristöön. Lastensuojelussa se tarkoitti lisääntyvää toimijoiden omaa reflektiota sekä viranomaisten valvontakäyntejä lastensuojeluyksiköihin. Raviurheilussa se tarkoittaa hevosihmisten reflektiota oman toiminnan vaikutuksista hevosten hyvinvointiin arjessa, kilpailuissa ja omassa toiminnassa. Vaikka asiat olisivat jo hyvin, niin jokainen voi tehdä vielä jotain edistääkseen hyvinvointia. Hevosten hyvinvointi lähtee ihmisten tekemistä ratkaisuista. Tämä on asia, jota jokaisen hevosenomistajan on aktiivisesti mietittävä. Ei vain lajin imagon ja jatkuvuuden takia, vaan myös hevosen hyvinvoinnin takia. Jos et tänä vuonna mitään muuta hevosaiheista tietoa halua lukea, niin käy ainakin katsomassa Five Domains Modelin tiivistelmäkuvat tutkimuksen raportista. Siinä saa jokainen hevosenomistaja ja -harrastaja itselleen perspektiiviä, että kuinka monella tavalla hevosen hyvinvointiin voidaan vaikuttaa. Hyvinvointi on raaimmillaan elämän ja kuoleman kysymys. Mantan elämästä jäi kaunis muisto.

Manta (kuva: Kirsti Hassinen)