Tuumaustauko

Niin siinä vain kävi, että marraskuun lopulla minut valittiin Suomen Hippoksen hallitukseen kahdeksi seuraavaksi vuodeksi. Mukanani hallituksessa on kuusi kokenutta herrasmiestä Kari Eriksson, Hannu Nivola, Juha Lyyski, Harri Voutilainen ja Matti Rajaharju sekä Matti Mahlamäki, joka astuu kanssani tehtävään ensikertalaisena. Kokousten esittelijänä toimii alkuvuodesta vielä Hippoksen toimitusjohtaja Sami Kauhanen. Eilinen uutinen tosin oli, että Sami Kauhanen jättää omat tehtävänsä Hippoksen toimitusjohtajana maaliskuussa 2022 ja vt. toimitusjohtajana toimii jalostusjohtaja Minna Mäenpää siihen saakka, kunnes uusi on valittu. Varsin miesvaltaisessa joukossa pääsen siis aloittamaan tammikuussa 2022. Tulos oli lopulta itselleni kuitenkin yllätys ja kiitän kovasti kaikkia minua äänestäneitä! Valtuuskunnan kokouksessa tuotiin esille monia hevostalouden uhkakuvia, jotka meitä odottavat: Puuttuu nuorisotyön arvostusta, kulurakenne kasvaa tulojen pienetessä, pelituottojen tuoma rahoitusvirta l...

Luin etologi Verna Vilppulan tammikuussa kirjoittaman fb-päivityksen , jossa hän puhui hevosten käyttäytymisestä, kesyhevosten hypoteettisesta pidosta eläintarhassa ja hevosalan sosiaalisesta lisenssistä. Tämä sosiaalisen lisenssin käsite kolahti itselle jotenkin mukavasti siihen imagoteemaan, jota aiemmin jo käsittelin hevosen hyvinvoinnin yhteydessä. Lähdin pohtimaan sitä, kuinka monella tavalla hevonen on ihmisen käytössä ollut aiemmin ja kuinka se on nykyään. Näiden ajatusten siivittämä palasin kotiin ja meidän hevosiin. Niihin hevosiin, jotka ovat meillä asiakastyössä sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa. Lastensuojelualan yrityksemme on käyttänyt hevosia hyvinvoinnin lähteenä sen alkumetreistä lähtien. Uskon siis, että minulla on hieman kaikupohjaa siihen, mihin hevosta voidaan käyttää ja mitä sillä voidaan saavuttaa lastensuojelun kontekstissa. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta lastensuojelun sijaishuollossa on tavoitteellista, kuntouttavaa toimintaa, jolla pyritään vastaamaan...

Isänpäivä, se päivä, jolloin isät saavat nukkua aamulla pitkään, aamupala tarjoillaan pöytään ja  lahjaksi isyydestä saa kortin sekä kenties sydänsuklaata. Nämä merkkinä siitä, että jälkikasvu on  muistanut ja välillä kiitollinenkin siitä, että heillä on isä. Isyys tarkoittaa vanhemmuutta. Isänä  oleminen ja isänpäivän viettäminen on siis ansaittu kunnia ja toivon, että jokainen isä saa edes sen  kerran vuodessa hiukan huokaista ja nauttia tästä mittavasta urakasta. Isänpäivä mahdollistaa  meille kaikille sen pohdinnan, että millaista se isyys on omalla kohdalla ollut. 1. Isä, aja tyttäriesi asioita! Kunnollisen kansalaisen määritelmä voisi olla kenties työssä käyvä ja veroja maksava aikuinen. Edelleen tässä nykyaikaisessa Suomen valtiossa on väliä sillä synnytkö tyttö- vai poikalapseksi. Onko hevostalouden urapolku naisilla ja tytöillä se, että harrastetaan hevosia – ajetaan kilpaa poneilla – mennään hevosenhoitaja/-valmentajakouluun – ja ura huipentuu siihen, ...

Vajaa vuosi sitten marraskuussa Hippos julkaisi uuden Raviurheilun ja hevoskasvatuksen strategian vuosille 2021-2024. Otsikossa kiteytyi suurin muutoksen tavoite eli " Yhteistyön merkitys tulee kasvamaan ". Strategian visiona on olla ”Arvostettu, elinvoimainen ja uudistuva raviurheilun sekä hevoskasvatuksen yhteisö”. Aiemmin käsittelin muutosjohtamisen haasteita ja terveen yrityskulttuurin merkitystä muutosjohtamisessa .  Hippoksen vision ja strategian jalkautuminen käytäntöön on suurilta osin kiinni siitä, kuinka hyvin tuota yrityskulttuurin muutoksen haastetta kyetään kohtaamaan. Mielestäni julkaistu strategia ja visio ovat erinomaisia. Niissä on painotettu eettisesti oikeita asioita ja jo valmiiksi lähdetty haastamaan niitä epäkohtia, jotka alaa vaivaavat. Eli on tunnustettu ne puutteet ja kehityskohteet, joihin pitää puuttua. Ongelmallista sitä vastoin on se, että näiden visioon sidottujen arvojen konkretisoituminen toimialan eri puolilla on kirjavaa. Vision arvomaailma...

Kun minua pyydettiin ehdokkaaksi Suomen Hippos ry:n hallitukseen, oli pakko ottaa aiheen tiimoilta tuumaustauko. Mitä annettavaa minulla on? Onko minulla paloa viedä eteenpäin asioita, joita uskon merkityksellisiksi? Suostunko? Siksi olen nyt tässä ja siksi tämä blogi on. Tuumailin ja sanoin kyllä. Yrittäjä, hevosenomistaja, organisaattori ja visionääri. Aikaansaava ja monessa mukana. Näin minusta on kerrottu. Minut tunnetaan Pohjois-Karjalassa monista hevostapahtumista, mutta maakuntarajojen ulkopuolella olen varmasti monelle tuntemattomampi. On hyvä lähteä liikkeelle, että kerron hieman itsestäni. Tästä käynnistyy myös Tuumaustauko-blogini. Samalla laitan itseni likoon - minut tuntevat ehkä tietävät, ettei pohdiskelulle aina elämännälässä meinaa jäädä sijaa - mutta tämän uuden edessä tuumailu, pysähtyminen ja vauhdikkaan ajatusvirran sanoittaminen tekstiksi tuntuu tärkeältä. Minä Olen Tiina Kuosmanen, 43-vuotias lastensuojelualan yrittäjä Pohjois-Karjalasta. Perheeseeni kuuluvat 12-,...