Tuumaustauko

Niin siinä vain kävi, että marraskuun lopulla minut valittiin Suomen Hippoksen hallitukseen kahdeksi seuraavaksi vuodeksi. Mukanani hallituksessa on kuusi kokenutta herrasmiestä Kari Eriksson, Hannu Nivola, Juha Lyyski, Harri Voutilainen ja Matti Rajaharju sekä Matti Mahlamäki, joka astuu kanssani tehtävään ensikertalaisena. Kokousten esittelijänä toimii alkuvuodesta vielä Hippoksen toimitusjohtaja Sami Kauhanen. Eilinen uutinen tosin oli, että Sami Kauhanen jättää omat tehtävänsä Hippoksen toimitusjohtajana maaliskuussa 2022 ja vt. toimitusjohtajana toimii jalostusjohtaja Minna Mäenpää siihen saakka, kunnes uusi on valittu. Varsin miesvaltaisessa joukossa pääsen siis aloittamaan tammikuussa 2022. Tulos oli lopulta itselleni kuitenkin yllätys ja kiitän kovasti kaikkia minua äänestäneitä! Valtuuskunnan kokouksessa tuotiin esille monia hevostalouden uhkakuvia, jotka meitä odottavat: Puuttuu nuorisotyön arvostusta, kulurakenne kasvaa tulojen pienetessä, pelituottojen tuoma rahoitusvirta l...

Ylen MOT julkaisi 18.10.2021 ohjelman, jonka esitteli raflaavasti otsikolla ”Loppuun pelatut ravihevoset”. Ohjelman aihehan sai hevosalan ns. takajaloilleen jo ennen koko ohjelman esittämistä. Oltiin huolissaan siitä imagokysymyksestä, jonka hevostalous ja raviurheilu saa yhteiskunnallisesti. Somessa pyydettiin hevosenomistajia tuomaan esille ne hyvät hyvinvoinnin seikat, joita hevosenomistajat ja harrastajat raviurheilussa tuovat esille. Vuonna 2009 ostin varsin edullisesti 23-vuotiaan shetlanninponitamman lapsille, jonka arvelin elävän ja olevan vielä muutaman vuoden käyttöponina perheemme arjessa. Kyseessä oli Manta-mummomme, joka oli ominaisuuksineen varsin persoonallinen, mutta meille kaikille sen tunteneille niin rakas ja merkityksellinen. Kun Manta vihdoin täytti 30-vuotta, päätimme, että sen aktiiviharrastusvuodet ovat ohitse ja se saa luvan kanssa jäädä eläkkeelle. Tämä tarkoitti konkreettisesti myös luvan kanssa irti olemista (aidoissa pysyminen ei ollut sen vahvuuksia). Tämä...

Muutosten haluaminen johtuu aina jostakin itse koetusta epäkohdasta. Tämä on vahvasti tunnepuolen juttu. Varsin usein meille ei ole selvää, että mistä syyt tunteeseen tulevat, mutta tunteen epämiellyttävyydestä olemme täysin selvillä. Selvää on, että minkään organisaation hyvä johtaminen ei voi perustua tunteeseen. Mutta se, mitä siitä tunteesta voidaan saada irti, on sen tuottama tieto. Epämiellyttävä tunne tulee nähdä informaationa ja voimavarana, joka motivoi kohti muutosta. Tunne pitää mielessä sen, miksi muutosta tavoitellaan. Muutosten johtaminen on ihmisten johtamista. Matti Alahuhta, suomalaisen bisnesmaailman arvostettu yritysjohtaja, on saattanut lukuisia yrityksiä muutosten kautta menestykseen. Hän ilmaisee mielipiteenään, että johtamisen avainperiaatteina tulee pitää tavoitteet selkeinä (päätöksen- ja työnteko on johdonmukaista ja energistä), suosia avoimuutta ja suoruutta (vältetään salailun kulttuuri), keskittyä fokukseen (tee hyvin se, minkä voit), säilyttää yksinkertais...

Ehdolla Hippoksen hallitukseen. Miksi? Ihmisillä on kyky luoda organisaatioita ja nähdä kokonaisuuksia niin, että niillä voidaan saavuttaa isossa mittakaavassa yhteistä hyvää. Yhteisen hyvän tavoittelu on arvo ja se on päämäärä. Epäkohtien huomaaminen ja arvioiminen, niiden puheeksi ottaminen ja niihin vaikuttaminen ovat asioita, joita meillä on aina läsnä. Ihminen, joka asettuu ehdokkaaksi, altistaa itsensä eriäville mielipiteille, vastoinkäymisille, epäonnistumisille ja arvostelulle. Yhteisen hyvän saavuttaminen vaatii rohkeutta kohdata nämä negatiiviset ilmiöt. Uskon minulta sitä löytyvän. Varmasti jokainen, joka on toiminut vuosikymmenet hevostalouden toimijana, aluetoiminnan vaikuttajana, yhdistystoiminnan aktiivina ja myös valtakunnallisen toiminnan sivusta seuraajana on omassa mielessään ajatellut sitä vaihtoehtoa, että olisiko minulla tuonne jotain annettavaa? Tämän kysymyksen minäkin olen itselleni esittänyt. Ei hallituspaikoille tai johtoasemiin välttämättä...

Kun minua pyydettiin ehdokkaaksi Suomen Hippos ry:n hallitukseen, oli pakko ottaa aiheen tiimoilta tuumaustauko. Mitä annettavaa minulla on? Onko minulla paloa viedä eteenpäin asioita, joita uskon merkityksellisiksi? Suostunko? Siksi olen nyt tässä ja siksi tämä blogi on. Tuumailin ja sanoin kyllä. Yrittäjä, hevosenomistaja, organisaattori ja visionääri. Aikaansaava ja monessa mukana. Näin minusta on kerrottu. Minut tunnetaan Pohjois-Karjalassa monista hevostapahtumista, mutta maakuntarajojen ulkopuolella olen varmasti monelle tuntemattomampi. On hyvä lähteä liikkeelle, että kerron hieman itsestäni. Tästä käynnistyy myös Tuumaustauko-blogini. Samalla laitan itseni likoon - minut tuntevat ehkä tietävät, ettei pohdiskelulle aina elämännälässä meinaa jäädä sijaa - mutta tämän uuden edessä tuumailu, pysähtyminen ja vauhdikkaan ajatusvirran sanoittaminen tekstiksi tuntuu tärkeältä. Minä Olen Tiina Kuosmanen, 43-vuotias lastensuojelualan yrittäjä Pohjois-Karjalasta. Perheeseeni kuuluvat 12-,...